Perusharjotteita

Tässä lista omista perusharjoitteista joilla pyrin pitämään yllä ampumataitoa, sekä seuraamaan sen kehitystä. Toimii kiväärillä ja pistoolilla.

Seuraavat ovat yksinkertaistettuja ja lyhyitä vetoja joista ei tarvitse laskea pisteitä, ainoastaan seurat aikoja. Tauluna käytän practicalin classic- taulua ja kaikissa seuraavista harjotteissa tulee osua A-alueelle, muuten suoritus hylätään. Etäisyys tauluille on n. 7-10m.

"Bill Drill"

Kuusi laukausta yhteen tauluun äänimerkistä mahdollisimman nopeasti.
tavoiteaika: 2,00 sek

"Puolikas El President"

Kolme taulua vierekkäin joihin kaksi laukausta kuhunkin mahdollisimman nopeasti. Tästä harjotuksesta on kaksi astetta, ensimmäisessä taulujen väli on n. 2m ja toisessa paljon reilumpi n. 5-7m.
Tavoiteaika 2,00-2,50 sek

"lipas"

Kaksi laukausta yhteen tauluun ja laukausten välissä lippaan vaihto.
Tavoiteaika: 2,00 sek


Nämä harjoitukset kun ynnää yhteen, tulee jo kokonainen El President harjoitus. Pienemmissä osissa ongelmakohtiin on paljon helpompi puuttua. Harjoituksia ei ole keksitty itse, vaan rankasti kopiotu alan julkaisuista.

Jospa ihmiset tietäisivät

"Jospa ihmiset tietäisivät, kuinka terveellistä on, rientäisivät he kilvan sitä harjoittelemaan.

Mikä ampumisessa sitten on niin terveellistä?

Koko "meininki" alusta loppuun ja kukin kohta erikseen; pyssyn käsittely, tähtääminen, ampuminen ja ulkoilmassa olo. Pyssyn käsitteleminen on jo aikamoista "sauvaliikettä", tosin yksipuolisempaa kuin voimistelussa, mutta jo varsinkin "tussari" on raskaampi kuin rautasauva ja sen piteleminen vaatii suurempaa voimanponnistusta. Kyllä siinä lihakset saavat omansa kun ampuu kolmesta eri asennosta. Entä hermot sitten? Minkä mainion koulutuksen hermojen hillitsemiseen ja hallitsimiseen ampuminen tarjoaa! Ja tärkein puoli kaikissa ruumiinharjoituksissa - ilman vetäminen keuhkoihin eli syvään hengittäminen -, sitä ampuminen juuri edistää, sillä ilman syväänhengittämistä ei kunnollisesti voi ampua. Eikä tarvitse niinkään kauan säännöllistä "valmennusta" yrittää - siis päivittäisiä tähtäysharjoituksia (huoneessa tahi ulkosalla) ja kerran viikossa radalla - niin jo huomaa kuinka rinta paisuu.

Mutta sitä paitsi ampuminen on hauskaa, siinäkin osoittaen olevansa tosiurheilua. Jo tähtäysharjoitukset ovat mielenkiintoisia. Silmä siinä sanoo milloin laukaus sattuu "kohoksi" ja päivä päivältä, viikko viikolta voi seurata, minkäverran kiväärin (tahi pistoolin) pito, käden tarkkuus ja hermojen hallinta edistyy. Tässä tähätysharjoitukset ovat mielenkiintoisempia ja hauskempia kuin kamarivoimistelu. Ja radalla olo taas tovereiden seurassa, kukin esittäen mitä harjoituksissa on opineet: sepä hauskaa. Siinä kaiken maailman surut ja huolet haihtuvat mielestä, sillä nyt on muutakin ajateltavaa. Jännitystä riittää yhtä paljon kuin missä muussa urheilukilpailussa tahansa: siinä saa iloita hyville sarjoille, joskus omillensakin; ja siinä saa oppia hyväntulisuudella tasoittamaan vastoinkäymisiä, joista Herra paratkoon ei koskaan näy olevan puutetta. Entä sitten kun on suuremmat kilpailut ja tapaa ampumatovereita läheltä ja kaukaa! Siinä sitä tervehditään monesta ajasta, pauke käy, innostus nousee. Siinäpä vasta on juhlatunnelmaa, jonka kauan jälkeenkinpäin mieltä lämmittää.

Niinpä niin, jos ihmiset tietäisivät, kuinka terveellistä, kuinka hauskaa ja hyödyllistä ampuminen on!!

Mutta me jotka sen tiedämme, me ammumme ja hurraamme".



Näin totesi Suomen tasavallan kolmas presidentti P. E. Svinhufvud, lempinimeltään Ukko-Pekka. Kyseinen teksti sattui vahingossa silmään 70- luvulla painetussa Kivääriammunnan Koulutusopas kirjassa, ja koska tämän tekstin viisaudet eivät ole muuttunut 70 vuodessa mihinkään, ajattelin jakaa tämän muillekkin.