Simple Leather Holster for a Revolver

One day I wathed a punsh of leather holster vidoes on YouTube, so I wanted to do my own version of a simple DIY holster. I did it same way as I would do traditional shield for "puukko", only wet leather rapped around the gun/knife and one long and tight stich.


Once you have figured out what kind of holster you want, start tracing your gun on paper and transfer it to leather. Its better to leave extra leather every direction to make stiching more easyer. Final cutting will be done after stiching and couple hours of drying

Gun traced to leather

Before moistening the leather with water you have to prepear you gun first. Be able to take the gun off the holster I clued a woden stick behind the front sight. Leather also shrinks a lot when drying, to get a suitable fitting between holster and gun I wrap the gun in thin plastig. 

Stiching started of the widest part

 I shoaked the leather in water for a while. Moisted leather tranforms to streatshing material and its now easy to stich and shape. Stiching I use waxed thead, two needles and a punsh. First I punch a hole in both leathers, then pull both needles trought the same hole a cross each other. In beginning I start first stich in second hole, then come back the first hole and after that continue normally. In the end come back two stich holes and just cut the thread.

Stiching finished

After couple hours of drying it's time for finishing. Cut the final shape of the holster, push the final gun forms in leather and make decorations or initials to the leather. Half dry leather adapts figures easily.

Leather cutted and guns figure pressed to the leather

Holser become nice looking and tight. You cant cock the hammer becouse sylinder wont rotate, but still gun is easy to take off wrom the holster. There is also a snapper behind hammer to keep gun firmly in place.

Leather oiled

After all, totall cost of my new holster was 15€ and about 4 hours of work. But if I do it again, it would be half that time.

Fällkniven H1 Hunting Knife

I was looking new knife for hunting and camping purposes to replace my "leuku" style knife, also known as sami-knife. Leuku is really big and bulky style knife from Lapland and it is like knife and an axe at the same time. I was not very keen on shape of the handle or the profile of  blade, like I said before very bulky. My leuku made by Martini has a problem to hold its sharpness in the end of the blade. Maybe something gone wrong with the hardening of the steel. I own also few Tommy puukko's but because they are handmade I do not want use them in camping, hiking or hunting. Yes, I'am a safety queen.

I wanted my new knife to equipped whit stainless steel blade and rubber handle. Personally I want the easiest maintain knife for long hiking trips(I have almost ruin a handmade tommy puukko by putting it a wet leather stealth without oil). There was a lot of positive feedback of Fällkniven products in the internet and the model H1 stands out rest of the selection that Finnish internet stores have. Also, some how Fällkniven knives are cheaper here than Cold Knife or other high quality brands in Finland. So I made my decision by few articles and YouTube reviews of the hunting knives.

First impressions

I bought it from TEK and price was a round 130€. When I got it in my hand the first time I was little amazed.  Even if I watched 2 hours of YouTube videos and tons of pictures, dimensions of the knife seems to be different that I thought. Handle is kind of small and the blade has the weirdest geometry that I have ever seen. Steep, thick and curvy, hard to explain better, but you know what I mean when you see it with your own eyes. Its seems to be very sharp and when you wash it water runs like its waxed.

Blade:

Fällkniven blades are made in Japan and this models has a laminated stainless steel called VG-10. Basically there is hard steel in the middle and softer steels in the sides to give blade its resistance for abuse. It is very sharp for factory out of the box product. Almost as sharp as my handmade high carbon steel Tommy puukko. I only have it short period of time, only time will tell how its going to hold its sharpnes. The internet tells us that it holds it well and VG-10 is easy to resharpen(some stainless steel materials are very difficult to sharpen). Only time will tell me if its true.

Geometry of the blade is like leuku's but only steeper, thicker  curvier and shorter. I think the thickness is because of the laminated design, otherwise it would be fragile. Its so thick that its almost blocking view when chopping a vegetables. Curve of the blade make it easier to use skinning purposes. Also the blade is wider than the handle, precision work like pealing an apple is easy. Generally I like the blade, even if its little different.

Handle:

At first I was disappointed because of the small handle. When you squeeze it very hard you don't get much off support of the handle and its feels like really thin in my hand(hand size 9,5). But when I have used the knife for while this does not bother me that much, but I like more Finnish style handles. This knife is marketed as a Scandinavian style knife and it feels a bit of Mora without finger guard. By the way, missing finger guard was one of the reasons I choose this knife.

Conclusion

I am happy with it and I will be using it a lot. But it would be better product with a Tommy style rubber handle, then I would have loved the knife.    

Kuningas cobra luikertelee asekaappiin

9mm ammunta 25 metristä alkoi jo masentaa siinä mittakaavassa, että oli hankittava välineistöä jolla tulosta saisi paremmin aikaan. SP-01 tarkkuus potenttiaali on luokkaa practical taulun A-alue 25 metrin etäisyydelle, tähän kun lisätään kohtalainen laukaisu ja ei tarkkuusammuntaan tarkoitetut tähtäimet, on jo masennuksen lähtökohdat valmiit. Haluan siis kyetä ampumaan tarkasti "yhden käden aseella". Reseptiksi itse itselleni annostelen revolverin 6 tuuman piipulla kaliberissa .357 Magnum. Tohtorin ehdotus on mainio, samalla aseella voi ammunnan opettelun ohella harrastaa vaikkapa siluettia, lisäksi kaikilla itseään kunnioittavalla harrastajalla tulee kaapissa olla "rataspyssy".

Uusi perheen jäsen saapui juuri kotiin

Kun lopullinen resepti saapui poliisilta taltuttamaan orastavaa asekuumetta, 1,5 kk odottelun ja dokumenttisodan jälkeen, menin naama näkkärillä Tampereelle Asekauppa Erkki Lähdeniemelle ostamaan lääkettä. Pöytään tuotiin muutama reukku, pari smith & wessonia ja coltin king cobra. Olin jo etukäteen varannut coltin itselleni, niitä kun ei hirveästi pyöri markkinoilla S&W reukkuja pyörii sentään joka asekaupassa. Kättelin kaikkia tiskille tulleita ehdokkaita sekä suoritin muutamat kylmälaukaukset, kuitenkin yksi tuntui handuun oikealla tavalla erillaiselle. King Cobra! Vaikka mukana minulla oli rakotulkit ja kaikki mukana parhaimman käytetyn aseen valitsemiseksi, silti ennen kuin edes kerkesin ajatella rullan välyksiä havahduin ajamasta autoa kotia päin uuden aseen kanssa. Valitettavasti näin käy lähes aina.... Verrokkina oli S&W 686 6" ja 4" piipuilla molemmat vanhempaa "nallipiikki vasarassa" mallia. Nämä tuntuivat jokseenkin leluilta colttiin verrattuna. Liikkeestä lähti colti mukaan samalla 3 kpl pikalatureita ja 100 kpl S&B .38 special Wad cutter luodilla sekä saman valmistajan .357 mag puoli vaipalla ja kokovaipalla 2x50 kpl, sanottakoot ettei tämän paketin hinnalla saa vielä uutta s&w revolveria.

Tähtäimet, silta ja piipun päällinen ovat
mattapintaiset

Itse aseessa ei näy suurempia käytön jälkiä, muutamia pinnallisia naarmuja, vanhan aseöljyn pinttymiä ja etujyvän sinistyksen kuluma, nämä saa poistettua ihan koti konsteinkin. Alkuperäinen viimeistely on ollut harjattu rosteri. Jossain vaiheessa on tarkoitus ainakin poistaa pienemmät naarmut, jonka yhteydessä on kiilloitettava koko ase. Rullassa on kevyt käsin tuntuva välys vähän joka suuntaan, tämä kumminkin poistuu kun rullassa on hylsyt. Ehkä tarkoitettu tälläiseksi, tätä täytyy kysyä joltain asesepältä. Muuten ei juurikaan huomauttamista, piippukin peilikirkas. Leijona leimoista yhdestä näkyy vuosiluku -89, joten mikään uusitapaus ei ole kyseessä. Näiden valmistuskin loppui noin 10 vuotta myöhemmin ja täten on saannut pienen keräilykohteen maineen Ameerikoissa.

Radalla.com

Revolverilla ampuminen, varsinkin .357 Magnum latauksella, onkin paljon hauskempaa kuin luulin. Se mielihyvän määrä joka tulee 150x150 pellin osumasta 25 metrin matkalta, siinä on sitä jotain. Et näe osumaa suoraan piipun rekyloidessa 45 asteen kulmaan, mutta palkitseva "klong" ääni tulee heti perässä ja saa hymyn huulille. Ensisavut otin tällä tyylillä ulkoradalla ilman sen kummempia tarkkuskokeita. Ammuin peltejä sekä yksitoimisella ja kaksitoimella laukauksella ja hyvin pelitti. Seuraavan päivänä suuntasin sisäradalle kokeilemaan aseen mekaanista tarkkuutta .38 Wad cutereilla (sisäradan kaliberi rajoitus on .38 special). Istueltaan ranteet hiekkasäkillä yritin saada mahdollisimman pientä kasaa. Pienen harjoittelun jälkeen alkoi sujua, parhaat kasat liikkuivat 4-5cm luokkaa 25metriin. Pitkä tähtäinväli, etupainoinen ase ja selkeä laukaisu auttoivat, ainut häiritsevä asia oli häikäisevä etujyvä. Parempaan ei sillä kertaa ampujalla päässyt, aseella varmasti. Tarkkuuspotenttiaalia siis löytyy.

Yksi kasoista, Wad Cutter tekee selkeän reijän

 Hyvä ostos siis. Peltejä ulkoradalla kilistellestä sain myös ampua s&w 686 6 tuuman piipulla. Hyvä sekin oli, mutta olen tyyytyväinen päätökseen coltin suhteen. En vaihtaisi asetta mistään hinnasta, mutta tuskin jää ainoaksi revolveriksi, sen verran alkoi nämä rataspyssyt koukuttaa.

Perusharjotteita

Tässä lista omista perusharjoitteista joilla pyrin pitämään yllä ampumataitoa, sekä seuraamaan sen kehitystä. Toimii kiväärillä ja pistoolilla.

Seuraavat ovat yksinkertaistettuja ja lyhyitä vetoja joista ei tarvitse laskea pisteitä, ainoastaan seurat aikoja. Tauluna käytän practicalin classic- taulua ja kaikissa seuraavista harjotteissa tulee osua A-alueelle, muuten suoritus hylätään. Etäisyys tauluille on n. 7-10m.

"Bill Drill"

Kuusi laukausta yhteen tauluun äänimerkistä mahdollisimman nopeasti.
tavoiteaika: 2,00 sek

"Puolikas El President"

Kolme taulua vierekkäin joihin kaksi laukausta kuhunkin mahdollisimman nopeasti. Tästä harjotuksesta on kaksi astetta, ensimmäisessä taulujen väli on n. 2m ja toisessa paljon reilumpi n. 5-7m.
Tavoiteaika 2,00-2,50 sek

"lipas"

Kaksi laukausta yhteen tauluun ja laukausten välissä lippaan vaihto.
Tavoiteaika: 2,00 sek


Nämä harjoitukset kun ynnää yhteen, tulee jo kokonainen El President harjoitus. Pienemmissä osissa ongelmakohtiin on paljon helpompi puuttua. Harjoituksia ei ole keksitty itse, vaan rankasti kopiotu alan julkaisuista.

Jospa ihmiset tietäisivät

"Jospa ihmiset tietäisivät, kuinka terveellistä on, rientäisivät he kilvan sitä harjoittelemaan.

Mikä ampumisessa sitten on niin terveellistä?

Koko "meininki" alusta loppuun ja kukin kohta erikseen; pyssyn käsittely, tähtääminen, ampuminen ja ulkoilmassa olo. Pyssyn käsitteleminen on jo aikamoista "sauvaliikettä", tosin yksipuolisempaa kuin voimistelussa, mutta jo varsinkin "tussari" on raskaampi kuin rautasauva ja sen piteleminen vaatii suurempaa voimanponnistusta. Kyllä siinä lihakset saavat omansa kun ampuu kolmesta eri asennosta. Entä hermot sitten? Minkä mainion koulutuksen hermojen hillitsemiseen ja hallitsimiseen ampuminen tarjoaa! Ja tärkein puoli kaikissa ruumiinharjoituksissa - ilman vetäminen keuhkoihin eli syvään hengittäminen -, sitä ampuminen juuri edistää, sillä ilman syväänhengittämistä ei kunnollisesti voi ampua. Eikä tarvitse niinkään kauan säännöllistä "valmennusta" yrittää - siis päivittäisiä tähtäysharjoituksia (huoneessa tahi ulkosalla) ja kerran viikossa radalla - niin jo huomaa kuinka rinta paisuu.

Mutta sitä paitsi ampuminen on hauskaa, siinäkin osoittaen olevansa tosiurheilua. Jo tähtäysharjoitukset ovat mielenkiintoisia. Silmä siinä sanoo milloin laukaus sattuu "kohoksi" ja päivä päivältä, viikko viikolta voi seurata, minkäverran kiväärin (tahi pistoolin) pito, käden tarkkuus ja hermojen hallinta edistyy. Tässä tähätysharjoitukset ovat mielenkiintoisempia ja hauskempia kuin kamarivoimistelu. Ja radalla olo taas tovereiden seurassa, kukin esittäen mitä harjoituksissa on opineet: sepä hauskaa. Siinä kaiken maailman surut ja huolet haihtuvat mielestä, sillä nyt on muutakin ajateltavaa. Jännitystä riittää yhtä paljon kuin missä muussa urheilukilpailussa tahansa: siinä saa iloita hyville sarjoille, joskus omillensakin; ja siinä saa oppia hyväntulisuudella tasoittamaan vastoinkäymisiä, joista Herra paratkoon ei koskaan näy olevan puutetta. Entä sitten kun on suuremmat kilpailut ja tapaa ampumatovereita läheltä ja kaukaa! Siinä sitä tervehditään monesta ajasta, pauke käy, innostus nousee. Siinäpä vasta on juhlatunnelmaa, jonka kauan jälkeenkinpäin mieltä lämmittää.

Niinpä niin, jos ihmiset tietäisivät, kuinka terveellistä, kuinka hauskaa ja hyödyllistä ampuminen on!!

Mutta me jotka sen tiedämme, me ammumme ja hurraamme".



Näin totesi Suomen tasavallan kolmas presidentti P. E. Svinhufvud, lempinimeltään Ukko-Pekka. Kyseinen teksti sattui vahingossa silmään 70- luvulla painetussa Kivääriammunnan Koulutusopas kirjassa, ja koska tämän tekstin viisaudet eivät ole muuttunut 70 vuodessa mihinkään, ajattelin jakaa tämän muillekkin.

Practicalin harjoittelun kehittäminen

Vaikkakin olen jo muutaman vuoden ampunut practicalia kiväärillä ja peräti kuusi vuotta pistoolilla, tuntuu etten kehity lajissa patruunan kulutuksesta huolimatta toivotua tahtia. Olen huomannut että pelkillä satunnaisia harjoituksia ampumalla ei synny mitään referenssi pistettä omalle kehittymiselle, vaikkakin on minulla taimeri ollut mukana. Lisäksi on määrä ajoin palattava sellaisiin perusasioihin kuten ampuma asento, aseen pito, tähtäinkuvan otto tai laukaisu ja harjoiteltava näitä säännöllisesti. Ostin aikoinaan Otso Vainion kirjoittaman Käytännön Ampumataito - kirjan lähinnä kehittämään pistoolin käsittelyä. Sehän toimi vallan mainiosti, pistooli ammunan perusteiden lukemisen ja harjoittelun yhteistuotoksena tulokset parani ja homma tuntui helpolta. Mutta eipä mennytkään kuin muutama hassu kuukausi ampumatta ja tuntui taas vaikealta, ei auttanut kuin aloittaa alusta. Vainion kirjassa ja muissakin opuksissa kerrotaan että perusasioita tulisi harjoitella säännöllisesti ampumataidon säilyttämiseksi, tätäpä ei tietenkään usko ennen kuin sen itse kokee.

Perusteiden harjoittelemisen lisäksi oman mielenkiinnon lisäämiseksi ja kehityksen seuraamiseksi tarvitsen tiettyjä perusharjoitteita, jotka mielellään ovat soveltuvia sekä pistooliin että kivääriin. Perus "El President" on yksi vanhemmista toiminnallisen ampumisen harjoitteista, siinä yhdistyy tuplalaukaukset, taulunvaihto ja lippaanvaihto. Suoraan siirtyminen tälläiseen harjoitteeseen ei ole järkevää, ainakaan minun kohdalla, vaan harjoittelu pitää särkeä pienempiin osiin, jolloin on helpompaa korjata virheitä tietyssä asiassa.

Yritän talven aikana kehittää jonkinlaisen harjoitusohjelman ja sille päiväkirjan seurantaan, mieluummin pivot typpisen excel taulukon. Itse harjotteita ei tarvitse onneksi keksiä itse, niitä löytyy Vainion kirjasta sekä esim Jerry Miculekin Practical Rifle DVD:stä.  

Puhdistus

Sofi Oksasen innoittamana perehdyin hieman syvemmin aseiden puhdistukseen. Tähän asti olen käyttänyt VFG:n tamppooneja piipunpuhdistukseen. Ensin muutama edestakaisin veto mesinkiharjalla ja sitten jumalaton määrä tamppooneja piipunläpi, tätä jatketaan niin pitkään että piipun läpi vedetty tampponi muistuttaa Sofi Oksasen naamaa. Periaattessa tässä ei ole mitään vikaa, varmasti tulee puhdasta, hinta vain hirvittää. Nämä kätevät pikku tamppoonit nimittäin maksaa 8€/50kpl ja yhdellä rasialla saadaan vain 5-8 kunnon puhdistusta.

Hantaurukselta muuta hilpettä tilatessani ostin kleen boren sarjan K207 .30 kaliberille, tässä käytetään kangaspaloja piipun puhdistukseen, joita voidaan käyttää parilla eri menetelmällä. Kyseisellä sarjalla voin puhdistaa myös 9mm pistoolin ja vastaavat vain vaihtamalla erillaisen messinkiharjan. Itse kankaan voi työntää piipun läpi joko erillisellä tangolla jonka läpi kangas pujotetaan, messinkiharjan päällä tai erillisellä "kangastulkilla"(oma käännös). Tangon läpi vedetty kangas ei erityisen paljoa painaudu piipun seinämiin, tällä olen vain levitellyt öljyä. Yksi tehokas tapa poistaa lika piipusta on yksinkertaisesti laittaa kangas messinki harjan päälle ja pukata piipusta läpi, kuten tässä videossa käy ilmi:

Jotkut viisaat tosin sanovat että kaikki paska on poistettava luodin menosuuntaa piipusta, eikä vedettävä tuppoa takaisin piippuun. Se että onko tällä paljon merkitystä, jää jokaisen harkintaan, videon tekniikassa lappu ainakin puhdistaa mennen tullen ja on muutenkin helppo eikä tarvitse mitään erikoisia osia. Jos lapun työntäminen piipun läpi paskasen harjan avulla oksettaa, voi ostaa erillisen messinki tulkin jolla kangas työnetään piipun läpi, tätä ei tullut K207 sarjan mukana. Saattaa olla hyväkin, näitä pitää vain olla joka piipun läpimitalle omansa, hintaa tälläisellä noin tuopin verran. Ehkä kokeeksi ostan yhden.

"Tulkki" piipun puhdistukseen eng: Cleanin jag

Ainii, kankaat maksaa pikku erissä 3€/50kpl ja köntässä vieläkin vähemmän.