Kuningas cobra luikertelee asekaappiin

9mm ammunta 25 metristä alkoi jo masentaa siinä mittakaavassa, että oli hankittava välineistöä jolla tulosta saisi paremmin aikaan. SP-01 tarkkuus potenttiaali on luokkaa practical taulun A-alue 25 metrin etäisyydelle, tähän kun lisätään kohtalainen laukaisu ja ei tarkkuusammuntaan tarkoitetut tähtäimet, on jo masennuksen lähtökohdat valmiit. Haluan siis kyetä ampumaan tarkasti "yhden käden aseella". Reseptiksi itse itselleni annostelen revolverin 6 tuuman piipulla kaliberissa .357 Magnum. Tohtorin ehdotus on mainio, samalla aseella voi ammunnan opettelun ohella harrastaa vaikkapa siluettia, lisäksi kaikilla itseään kunnioittavalla harrastajalla tulee kaapissa olla "rataspyssy".

Uusi perheen jäsen saapui juuri kotiin

Kun lopullinen resepti saapui poliisilta taltuttamaan orastavaa asekuumetta, 1,5 kk odottelun ja dokumenttisodan jälkeen, menin naama näkkärillä Tampereelle Asekauppa Erkki Lähdeniemelle ostamaan lääkettä. Pöytään tuotiin muutama reukku, pari smith & wessonia ja coltin king cobra. Olin jo etukäteen varannut coltin itselleni, niitä kun ei hirveästi pyöri markkinoilla S&W reukkuja pyörii sentään joka asekaupassa. Kättelin kaikkia tiskille tulleita ehdokkaita sekä suoritin muutamat kylmälaukaukset, kuitenkin yksi tuntui handuun oikealla tavalla erillaiselle. King Cobra! Vaikka mukana minulla oli rakotulkit ja kaikki mukana parhaimman käytetyn aseen valitsemiseksi, silti ennen kuin edes kerkesin ajatella rullan välyksiä havahduin ajamasta autoa kotia päin uuden aseen kanssa. Valitettavasti näin käy lähes aina.... Verrokkina oli S&W 686 6" ja 4" piipuilla molemmat vanhempaa "nallipiikki vasarassa" mallia. Nämä tuntuivat jokseenkin leluilta colttiin verrattuna. Liikkeestä lähti colti mukaan samalla 3 kpl pikalatureita ja 100 kpl S&B .38 special Wad cutter luodilla sekä saman valmistajan .357 mag puoli vaipalla ja kokovaipalla 2x50 kpl, sanottakoot ettei tämän paketin hinnalla saa vielä uutta s&w revolveria.

Tähtäimet, silta ja piipun päällinen ovat
mattapintaiset

Itse aseessa ei näy suurempia käytön jälkiä, muutamia pinnallisia naarmuja, vanhan aseöljyn pinttymiä ja etujyvän sinistyksen kuluma, nämä saa poistettua ihan koti konsteinkin. Alkuperäinen viimeistely on ollut harjattu rosteri. Jossain vaiheessa on tarkoitus ainakin poistaa pienemmät naarmut, jonka yhteydessä on kiilloitettava koko ase. Rullassa on kevyt käsin tuntuva välys vähän joka suuntaan, tämä kumminkin poistuu kun rullassa on hylsyt. Ehkä tarkoitettu tälläiseksi, tätä täytyy kysyä joltain asesepältä. Muuten ei juurikaan huomauttamista, piippukin peilikirkas. Leijona leimoista yhdestä näkyy vuosiluku -89, joten mikään uusitapaus ei ole kyseessä. Näiden valmistuskin loppui noin 10 vuotta myöhemmin ja täten on saannut pienen keräilykohteen maineen Ameerikoissa.

Radalla.com

Revolverilla ampuminen, varsinkin .357 Magnum latauksella, onkin paljon hauskempaa kuin luulin. Se mielihyvän määrä joka tulee 150x150 pellin osumasta 25 metrin matkalta, siinä on sitä jotain. Et näe osumaa suoraan piipun rekyloidessa 45 asteen kulmaan, mutta palkitseva "klong" ääni tulee heti perässä ja saa hymyn huulille. Ensisavut otin tällä tyylillä ulkoradalla ilman sen kummempia tarkkuskokeita. Ammuin peltejä sekä yksitoimisella ja kaksitoimella laukauksella ja hyvin pelitti. Seuraavan päivänä suuntasin sisäradalle kokeilemaan aseen mekaanista tarkkuutta .38 Wad cutereilla (sisäradan kaliberi rajoitus on .38 special). Istueltaan ranteet hiekkasäkillä yritin saada mahdollisimman pientä kasaa. Pienen harjoittelun jälkeen alkoi sujua, parhaat kasat liikkuivat 4-5cm luokkaa 25metriin. Pitkä tähtäinväli, etupainoinen ase ja selkeä laukaisu auttoivat, ainut häiritsevä asia oli häikäisevä etujyvä. Parempaan ei sillä kertaa ampujalla päässyt, aseella varmasti. Tarkkuuspotenttiaalia siis löytyy.

Yksi kasoista, Wad Cutter tekee selkeän reijän

 Hyvä ostos siis. Peltejä ulkoradalla kilistellestä sain myös ampua s&w 686 6 tuuman piipulla. Hyvä sekin oli, mutta olen tyyytyväinen päätökseen coltin suhteen. En vaihtaisi asetta mistään hinnasta, mutta tuskin jää ainoaksi revolveriksi, sen verran alkoi nämä rataspyssyt koukuttaa.

Perusharjotteita

Tässä lista omista perusharjoitteista joilla pyrin pitämään yllä ampumataitoa, sekä seuraamaan sen kehitystä. Toimii kiväärillä ja pistoolilla.

Seuraavat ovat yksinkertaistettuja ja lyhyitä vetoja joista ei tarvitse laskea pisteitä, ainoastaan seurat aikoja. Tauluna käytän practicalin classic- taulua ja kaikissa seuraavista harjotteissa tulee osua A-alueelle, muuten suoritus hylätään. Etäisyys tauluille on n. 7-10m.

"Bill Drill"

Kuusi laukausta yhteen tauluun äänimerkistä mahdollisimman nopeasti.
tavoiteaika: 2,00 sek

"Puolikas El President"

Kolme taulua vierekkäin joihin kaksi laukausta kuhunkin mahdollisimman nopeasti. Tästä harjotuksesta on kaksi astetta, ensimmäisessä taulujen väli on n. 2m ja toisessa paljon reilumpi n. 5-7m.
Tavoiteaika 2,00-2,50 sek

"lipas"

Kaksi laukausta yhteen tauluun ja laukausten välissä lippaan vaihto.
Tavoiteaika: 2,00 sek


Nämä harjoitukset kun ynnää yhteen, tulee jo kokonainen El President harjoitus. Pienemmissä osissa ongelmakohtiin on paljon helpompi puuttua. Harjoituksia ei ole keksitty itse, vaan rankasti kopiotu alan julkaisuista.

Jospa ihmiset tietäisivät

"Jospa ihmiset tietäisivät, kuinka terveellistä on, rientäisivät he kilvan sitä harjoittelemaan.

Mikä ampumisessa sitten on niin terveellistä?

Koko "meininki" alusta loppuun ja kukin kohta erikseen; pyssyn käsittely, tähtääminen, ampuminen ja ulkoilmassa olo. Pyssyn käsitteleminen on jo aikamoista "sauvaliikettä", tosin yksipuolisempaa kuin voimistelussa, mutta jo varsinkin "tussari" on raskaampi kuin rautasauva ja sen piteleminen vaatii suurempaa voimanponnistusta. Kyllä siinä lihakset saavat omansa kun ampuu kolmesta eri asennosta. Entä hermot sitten? Minkä mainion koulutuksen hermojen hillitsemiseen ja hallitsimiseen ampuminen tarjoaa! Ja tärkein puoli kaikissa ruumiinharjoituksissa - ilman vetäminen keuhkoihin eli syvään hengittäminen -, sitä ampuminen juuri edistää, sillä ilman syväänhengittämistä ei kunnollisesti voi ampua. Eikä tarvitse niinkään kauan säännöllistä "valmennusta" yrittää - siis päivittäisiä tähtäysharjoituksia (huoneessa tahi ulkosalla) ja kerran viikossa radalla - niin jo huomaa kuinka rinta paisuu.

Mutta sitä paitsi ampuminen on hauskaa, siinäkin osoittaen olevansa tosiurheilua. Jo tähtäysharjoitukset ovat mielenkiintoisia. Silmä siinä sanoo milloin laukaus sattuu "kohoksi" ja päivä päivältä, viikko viikolta voi seurata, minkäverran kiväärin (tahi pistoolin) pito, käden tarkkuus ja hermojen hallinta edistyy. Tässä tähätysharjoitukset ovat mielenkiintoisempia ja hauskempia kuin kamarivoimistelu. Ja radalla olo taas tovereiden seurassa, kukin esittäen mitä harjoituksissa on opineet: sepä hauskaa. Siinä kaiken maailman surut ja huolet haihtuvat mielestä, sillä nyt on muutakin ajateltavaa. Jännitystä riittää yhtä paljon kuin missä muussa urheilukilpailussa tahansa: siinä saa iloita hyville sarjoille, joskus omillensakin; ja siinä saa oppia hyväntulisuudella tasoittamaan vastoinkäymisiä, joista Herra paratkoon ei koskaan näy olevan puutetta. Entä sitten kun on suuremmat kilpailut ja tapaa ampumatovereita läheltä ja kaukaa! Siinä sitä tervehditään monesta ajasta, pauke käy, innostus nousee. Siinäpä vasta on juhlatunnelmaa, jonka kauan jälkeenkinpäin mieltä lämmittää.

Niinpä niin, jos ihmiset tietäisivät, kuinka terveellistä, kuinka hauskaa ja hyödyllistä ampuminen on!!

Mutta me jotka sen tiedämme, me ammumme ja hurraamme".



Näin totesi Suomen tasavallan kolmas presidentti P. E. Svinhufvud, lempinimeltään Ukko-Pekka. Kyseinen teksti sattui vahingossa silmään 70- luvulla painetussa Kivääriammunnan Koulutusopas kirjassa, ja koska tämän tekstin viisaudet eivät ole muuttunut 70 vuodessa mihinkään, ajattelin jakaa tämän muillekkin.

Practicalin harjoittelun kehittäminen

Vaikkakin olen jo muutaman vuoden ampunut practicalia kiväärillä ja peräti kuusi vuotta pistoolilla, tuntuu etten kehity lajissa patruunan kulutuksesta huolimatta toivotua tahtia. Olen huomannut että pelkillä satunnaisia harjoituksia ampumalla ei synny mitään referenssi pistettä omalle kehittymiselle, vaikkakin on minulla taimeri ollut mukana. Lisäksi on määrä ajoin palattava sellaisiin perusasioihin kuten ampuma asento, aseen pito, tähtäinkuvan otto tai laukaisu ja harjoiteltava näitä säännöllisesti. Ostin aikoinaan Otso Vainion kirjoittaman Käytännön Ampumataito - kirjan lähinnä kehittämään pistoolin käsittelyä. Sehän toimi vallan mainiosti, pistooli ammunan perusteiden lukemisen ja harjoittelun yhteistuotoksena tulokset parani ja homma tuntui helpolta. Mutta eipä mennytkään kuin muutama hassu kuukausi ampumatta ja tuntui taas vaikealta, ei auttanut kuin aloittaa alusta. Vainion kirjassa ja muissakin opuksissa kerrotaan että perusasioita tulisi harjoitella säännöllisesti ampumataidon säilyttämiseksi, tätäpä ei tietenkään usko ennen kuin sen itse kokee.

Perusteiden harjoittelemisen lisäksi oman mielenkiinnon lisäämiseksi ja kehityksen seuraamiseksi tarvitsen tiettyjä perusharjoitteita, jotka mielellään ovat soveltuvia sekä pistooliin että kivääriin. Perus "El President" on yksi vanhemmista toiminnallisen ampumisen harjoitteista, siinä yhdistyy tuplalaukaukset, taulunvaihto ja lippaanvaihto. Suoraan siirtyminen tälläiseen harjoitteeseen ei ole järkevää, ainakaan minun kohdalla, vaan harjoittelu pitää särkeä pienempiin osiin, jolloin on helpompaa korjata virheitä tietyssä asiassa.

Yritän talven aikana kehittää jonkinlaisen harjoitusohjelman ja sille päiväkirjan seurantaan, mieluummin pivot typpisen excel taulukon. Itse harjotteita ei tarvitse onneksi keksiä itse, niitä löytyy Vainion kirjasta sekä esim Jerry Miculekin Practical Rifle DVD:stä.  

Puhdistus

Sofi Oksasen innoittamana perehdyin hieman syvemmin aseiden puhdistukseen. Tähän asti olen käyttänyt VFG:n tamppooneja piipunpuhdistukseen. Ensin muutama edestakaisin veto mesinkiharjalla ja sitten jumalaton määrä tamppooneja piipunläpi, tätä jatketaan niin pitkään että piipun läpi vedetty tampponi muistuttaa Sofi Oksasen naamaa. Periaattessa tässä ei ole mitään vikaa, varmasti tulee puhdasta, hinta vain hirvittää. Nämä kätevät pikku tamppoonit nimittäin maksaa 8€/50kpl ja yhdellä rasialla saadaan vain 5-8 kunnon puhdistusta.

Hantaurukselta muuta hilpettä tilatessani ostin kleen boren sarjan K207 .30 kaliberille, tässä käytetään kangaspaloja piipun puhdistukseen, joita voidaan käyttää parilla eri menetelmällä. Kyseisellä sarjalla voin puhdistaa myös 9mm pistoolin ja vastaavat vain vaihtamalla erillaisen messinkiharjan. Itse kankaan voi työntää piipun läpi joko erillisellä tangolla jonka läpi kangas pujotetaan, messinkiharjan päällä tai erillisellä "kangastulkilla"(oma käännös). Tangon läpi vedetty kangas ei erityisen paljoa painaudu piipun seinämiin, tällä olen vain levitellyt öljyä. Yksi tehokas tapa poistaa lika piipusta on yksinkertaisesti laittaa kangas messinki harjan päälle ja pukata piipusta läpi, kuten tässä videossa käy ilmi:

Jotkut viisaat tosin sanovat että kaikki paska on poistettava luodin menosuuntaa piipusta, eikä vedettävä tuppoa takaisin piippuun. Se että onko tällä paljon merkitystä, jää jokaisen harkintaan, videon tekniikassa lappu ainakin puhdistaa mennen tullen ja on muutenkin helppo eikä tarvitse mitään erikoisia osia. Jos lapun työntäminen piipun läpi paskasen harjan avulla oksettaa, voi ostaa erillisen messinki tulkin jolla kangas työnetään piipun läpi, tätä ei tullut K207 sarjan mukana. Saattaa olla hyväkin, näitä pitää vain olla joka piipun läpimitalle omansa, hintaa tälläisellä noin tuopin verran. Ehkä kokeeksi ostan yhden.

"Tulkki" piipun puhdistukseen eng: Cleanin jag

Ainii, kankaat maksaa pikku erissä 3€/50kpl ja köntässä vieläkin vähemmän.

Mietteitä ja kaluston virittelyä

Pienen tauon jälkeen taas jaksoin alkaa kirjoitella. Kesällä kävin kaksissa SM:kisoissa practical kiväärissä ja pistoolissa, joiden jälkeen on tykit pysyneet kaapissa syyskuusta lähtien. Kisat sujui vähän vaihtelevasti, kiväärissä sijoitus painui kauas 10 sakista uudella STI kiväärillä. Vanhalla coltilla sentään olin 17:sta PM:ssä, osansa tekee se ettei STI ole ammuttu kuin reipas tuhat laakia. Pistoolissa sentään tuli parannusta aikaisempiin tuloksiin, enää ei tarvinnut alkaa etsimään nimeään tuloslistan toisesta päästä. Ilmeisesti tuhat-laakia-viikossa-ennen-kisaa metodi on kohtuu hyvä epäsäännöllisesti harjoittelevalle harrastajalle, täytyy muistaa tämä tulevaisuudessa.

Kaluston muutoksia practical puoleen tuskin tulee ensivuodelle yhtään, jos nyt eimitään ihmeellistä satu. Lähinnä keskitytään opettelemaan oleellisinta, eli sitä ammuntaa. Tai noh, tulhan sitä päissään tilattua ebay:stä uudet kahvalevyt CZ sp-01 pistooliin, siitä vois tehä uuden sitten uuden tekstin kun/jos ne saapuu. Practical kivääriin ei oikeastaan tarvita kuin homona patruunaa ja harjoittelua, jos .223 Remin ampuminen tuntuu kalliilta on kaapissa piekkari versio AR- kivääristä.

Pulttilukko osastoa haluttais kehittää eteenpäin. On jo suomessakin järjestetty kisoja tarkkuuskivääreille 10-500 metrin matkoille, jossa practical tyyliin tasapainoitellaan käytetyn ajan ja tarkkuuden kanssa. Omassa Remingtoinissa on vain pieniä puutteita kyseiseen toimintaan.

mm.
-kiinteä makasiini
-26" piippu
-paska tukki

Jottei aikaa menisi kisasuoritteeseen tunti kaupalla olisi kiväärissä oltava irtolippaat. Tämän muunnoksen tekemiseen on muutama eri vaihtoehto olemassa, joka voisi tapahtua tukin vaihdon yhteydessä. Remington policen tukki on omiin mieltymyksiin vähän kankea, ei yksinkertaisesti sovi mun handuun. Toinen huomaamani seikka tässä H-S Precision kevlartukissa on etuosan jousto,tukin voi painaa kahdella sormella piippuun kiinni. Tämä aiheuttaa ongelmia pitkän piipun ja ison vaimentimen kanssa, tukea ja bipodeja hyväksikäytettäessä saattaa varomattoman taistelijan tukkipainaa piippua, en tiedä onko ominaisuus vai vika.. Lopuksi tullaankin siihen että max 500metrin ammuntoihin riittää vallan hyvin 6 mulkunmittaa (siis tuumaa) lyhempikin piippu, muutenkin 800g vaimentimen kanssa alkaa vipuvarsi olla aika mahtava.
Näitä asioita mietiskellen täytyy rakentaa keskipitkien matkojen tarkkuuskivääri, pulariin verraten pulttilukon hyötyjä ovat kompakti koko, hyvä painopiste, tarkkuus, toimintavarmuus. Ehkä tästä syntyy myös metsästykseen parempi vehe

Top Shot .22 lr

Pitkään käytössä olleet CCI:n standart piekkarin patruunat hinnoiteltiin maahantuojan toimesta päin persettä, 4c/kpl -> 8-10c/kpl. Syynä varmaan kasvanut suosio mm. pienoispistooli ja muiden puoliautomaattisten käyttäjien toimesta, CCI peruspatruuna on aliääninen ja toimii moiteettaa lähes kaikilla puolareilla. Itse olen niitä naputtanut n. 1500 kpl penkkaan hyvällä menestyksellä ja Kuopion ressutkin niitä ainakin ennen yksinomaan käytti, ainoastaan Isän vanha Voere:n piekkari patruuna ranttuna antoi niillä noin jalkapallon kokoista kasaa 50 metriin.

Kuopion Arnoria on alkanut myymään, minulle ennestään tuntematonta, Top Shot merkkistä pienoiskiväärin patruuna, sanoivat sen olevan sama patruuna kuin CCI std. Enpä ihan menisi asiaa vannomaan, mutta hintansa puolesta piti ottaa kokeiluun, vain 5 c/kpl.

Vahapinta tuntuu erillaiselle CCI:hin verrattuna, ainakaan ei jää niin helposti sormiin ja lippaisiin. Testasin nopeasti patruuna rantulla Voerella ja S&W 15-22 puolarilla. Patruuna näyttäisi toimivan moitteettomasti, tosin vain yksi 50kpl aski ammuttu, yllättäen Voere antoi jo jonkunnäköistä kasaa ko. patruunalla, joten äkkiseltään vaikuttaa aika hyvältä. Tarkempia testejä tullaan tekemään, nimittäin kävin hakemassa sitä 2000 kpl lisää varastoon. Tämäkin vaikuttaa olevan +10c kelissä aliääninen voeren 50cm piipulla sekä puoliautomaattisella S&W:n 16" piipulla.

Niin, alkupeä maata en saanut tietooni, askissa lukee ainoastaan saksalainen patruunan tilaaja. Saksassa niitä ei varmasti ole tehty, lapualaiset ja muut alkaa maksaa jo 20 centistä ylöspäin.

EDITTIÄ:
Valmistajaksi mainitaan muutamalla nettisivulla CCI, ehkä kumminkin eri patruuna mitä CCI standart kerta Voere siitä niin tykkää. Vai onnistuiko patruunalaatikon saksankieliset tekstit huijaamaan pienen Itävaltalais --merkin tuotosta luulemaan käytetyn murkinan olevan uljasta saksalasta syntyperää, halvan amerikkalaisen sijaan, mene ja tiedä?